On vierähtäny melko kauan siitä, kun edellisen kerran istuin ja kirjotin. Valmistuin Ravintovalmentajaksi marraskuussa 2021, ja jatkoin siitä oikeastaan heti perään Personal Trainer-opintoihin. Nyt sekin koulutus on jo takanapäin ja suoritettu👐 Todistusta odottelen vielä. Personal Trainer opinnot on ollu mulla salaisena haaveena jo vuodesta 2015. Silloin ei vaan ollut oikea aika, ja oikeastaan hyvä niin. Rehellisesti ajatellen, en olis vielä silloin 29- vuotiaana ollu valmis siihen. Elämä on kasvattanu ja koetellu tässä viime vuosina aika rankallakin kädellä, mikä on oikeastaan vain hyödyksi valmennustyötä ajatellen. Osaan varmasti suhtautua mahdollisen asiakkaankin arkeen ja haasteisiin myötätunnolla ja ymmärrän hyvin miten arjen haasteet vaikuttaa kokonaishyvinvointiin. Ihmisen hyvinvointiin liittyy monet tekijät; Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen reservi. Nämä kaikki osaltaan koostavat kokonaishyvinvoinnin kuvan. On kuitenkin epärealistista ajatella, että nämä kaikki olisivat a
Mie olen aikalailla lapsuudesta ja nuoruudesta asti ajatellu itestäni niin, että en mie varmaan osaa, voi, pysty enkä kehtaa. Ihan sama mistä on ollu kyse. Ala-asteella olin hiljainen ja hyvä koulussa. Yläasteelle siirtymisen jälkeen asiat alko pikkuhiljaa muuttua. 7-9 luokilla koulumenestys laski tasaisesti, koska tuli niin paljon kaikkea muuta mikä vei ajan ja kiinnostuksen opiskelusta. puhumattakaan ammattikouluajoista. Ei mulla ollu harrastuksia, tai oikeastaan mitään muutakaan "järkevää" elämässä siihen aikaan. Se oli vaan todella sekavaa aikaa, josta muistaa vaan välähdyksiä aina välillä. Oli semmonen fiilis, että kunhan nyt jotenki läpi suoritetaan. Teini-iän ja nuoruuden seurustelusuhteetki oli monella tavoin traumatisoivia. Itseluottamuskin oli todella huono. Sieltä on ehkä jäänyt takaraivoon ajatus, ettei minusta ole opiskelemaan, tai muutenkaan toteuttamaan unelmia. Vuosikausia elämästä en edes rehellisesti ole tienny kuka olen, mitä haluan ja mistä unelmoin. Sitä