Siirry pääsisältöön

Mietteitä opintojen jälkeen

 On vierähtäny melko kauan siitä, kun edellisen kerran istuin ja kirjotin. Valmistuin Ravintovalmentajaksi marraskuussa 2021, ja jatkoin siitä oikeastaan heti perään Personal Trainer-opintoihin. Nyt sekin koulutus on jo takanapäin ja suoritettu👐 Todistusta odottelen vielä.

Personal Trainer opinnot on ollu mulla salaisena haaveena jo vuodesta 2015. Silloin ei vaan ollut oikea aika, ja oikeastaan hyvä niin. Rehellisesti ajatellen, en olis vielä silloin 29- vuotiaana ollu valmis siihen. Elämä on kasvattanu ja koetellu tässä viime vuosina aika rankallakin kädellä, mikä on oikeastaan vain hyödyksi valmennustyötä ajatellen. Osaan varmasti suhtautua mahdollisen asiakkaankin arkeen ja haasteisiin myötätunnolla ja ymmärrän hyvin miten arjen haasteet vaikuttaa kokonaishyvinvointiin. 

Ihmisen hyvinvointiin liittyy monet tekijät; Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen reservi. Nämä kaikki osaltaan koostavat kokonaishyvinvoinnin kuvan. On kuitenkin epärealistista ajatella, että nämä kaikki olisivat aina optimaalisessa tilassa. Elämän mittaan hyvinvoinnin osa-alueiden "Hyvinvointireservi" vaihtelee. Näiden vaihtelujen keskellä onkin tärkeää löytää oman hyvinvoinnin punainen lanka, tasapaino, oppia miten saavuttaa oma Balanssi. Tästä syntyikin nimi omalle yritykselle; 


Hannasbalance- valmennuspalvelut



Mulla on todella kova palo päästä tekemään valmennushommia, ja koko ajan päässä pyöriikin suunnitelmia tulevaisuudelle. Kuitenkin tosiasia on se, että mulla on hoidettavan myös toinen yritys jossa vastuuta riittää paljon.. Se on mulle selvää, että joku muutos on edessä. Näitä palikoita nyt yritän sovitella yhteen ja keksiä toimivaa ratkaisua. Tulevaisuus jännittää ja pelottaa, mutta myös odotan kovasti että asiat järjestyisi lopulta parhain päin.

Pakko kyllä sanoa, että olen itestäni ylpeä tällä hetkellä. Huolimatta kaikesta yksityiselämän kuormituksesta, hoidin koulutukset kunnialla loppuun💪 siihen täytyy olla tyytyväinen.


Nyt odotan innolla, että pääsisin tekemään hommia ja suunnittelemaan ohjelmia yms. Mulla ajantaju katoaa ohjelmia ja ruokavalioita suunnitellessa, koska se on niin kivaa😍

Vähintään yhtä kivaa on opiskelu. Jotenkin on nyt hieman orpo olo, kun ei ole mitään kesken😕 Lupasin kyllä itelleni, että loppuvuoden ainakin pidän taukoa opiskeluista... mutta en mene satavarmasti vannomaan että se lupaus pitää... vähintäänkin jotain lyhyempää kurssia saattaa olla jo työlistalla😅




--Hanna

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alkuvuosi uuden äärellä

Huh...mistähän sitä alottais... viime kuukaudet on ollu melko raskaita. Eikä tässä nyt vieläkään olla aivan selvillä vesillä 😔 Tavallaan olen uuden äärellä, mutta silti vielä vanhan otteessa. Joulukuussa tuli iso elämänmuutos, kun muutin pois yhteisestä kodista vuokralle asumaan. Pitkään jatkunut huono olo ja ahdistus ei ottanut laantuakseen, joten oli pakko tehdä jotain ratkaisuja. Täällä nyt sitten olen kasaillut ajatuksia ja miettinyt tulevaa yksin, ja välillä lasten kanssa.  Viime vuoden alussa minun olo oli jo niin paha, että päädyin hakemaan apua mielenterveystoimistosta. Kuulostaa kamalalta sanoa se ääneen, mutta monen vuoden huonosti voimisen jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa. Sitä kautta minut määrättiin myös pitemmälle sairaslomalle. Diagnoosina uupumus ja keskivaikea masennus.  Olen siitä asti käynyt säännöllisesti siellä juttelemassa ammattilaisen kanssa. On siitä ollut apua, ja tuntemattomalle puhuminen selkiyttää asioita. Itsekseen kun ongelmia pohtii, tuntuu että pää o
 Kirjottaminen selkeyttää ajatuksia. Siltä se tuntuu ainaki minusta. Tiättäkö sen tunteen, ko päässä pyörii aivan mahoton oravanpyörä aamusta iltaan, ja pahimmillaan se jatkuu yölläki? Silloin vain toivoo, että voispa joku lyä vaikka halolla päähän niin sammuis se kone aivoissa😤  Mie olen vahvasti tunneihminen. Jos mielessä on joku asia, olkoot se sitten hyvä tai huono, niin se valtaa kaiken tilan mielessä. Joskus pahassa ahistuksen tilassa olen kirjottanu kyyneleet valuen keskellä yötä paperille asioita, jotta sais niitä jotenki purettua ulos. Niitä en kuitenkaan ole näyttäny kellekkään, enkä puhunukkaan niistä hetkistä ääneen. Jos multa ei suoraan kysy, että onko kaikki hyvin? todennäkösesti esitän että kaikki on hyvin. "Mitä kuuluu?"-kysymykseen taas on helppo vastata :"Ihan hyvää kuuluu". Tämmösiä kirjoitus/itkuhetkiä ei kyllä ole ollu enää vuosiin, kai sitä on ittensä tavallaan "kovettanu" vuosien varrella. Tänne kirjottelemalla saan ehkä nyt kuitenk

Aloittamisen vaikeus

Mulle on tullut näin opiskelujen myötä eteen termi "henkilöbrändäys".  Opiskelen parhaillaan ravinto-valmentajaksi, ja pitäis tuleville mahdollisille asiakkaille osata antaa kuvaa siitä mimmonen tyyppi mie oikeasti olen. Olen tässä sitten pyöritelly päässä, että miten mie semmosta lähen toteuttaan? Jotenki ajatuski semmosesta kauhistuttaa, ko olen luonteeltani melkosen ujo olemassa. Esimerkiksi väkijoukot tai insta-stoorin tekeminen ahistaa ajatuksenaki 😰. (Mie olen muutenki niin huono sen instan kanssa🙈) Kirjottaminen on mulle paljon helpompaa kuin puhuminen. Asioiden ja tunteiden ilmaisu ääneen on tosi vaikeaa, ja paljon onki sen takia jääny sanomatta vuosien varrella. Ne harvat jotka minut oikeasti tuntee tietää sen. Vähintäänki yhtä vaikeaa on ollu kasvattaa itsevarmuutta. On helppoa ajatella, että "en mie osaa", tai "en mie pysty". Näiden ajatusten kanssa painin edelleen lähes päivittäin. Lisäksi sitä miettii ihan liikaa sitä, mitä muut ajattelee t