Siirry pääsisältöön

Mietteitä opintojen jälkeen

 On vierähtäny melko kauan siitä, kun edellisen kerran istuin ja kirjotin. Valmistuin Ravintovalmentajaksi marraskuussa 2021, ja jatkoin siitä oikeastaan heti perään Personal Trainer-opintoihin. Nyt sekin koulutus on jo takanapäin ja suoritettu👐 Todistusta odottelen vielä.

Personal Trainer opinnot on ollu mulla salaisena haaveena jo vuodesta 2015. Silloin ei vaan ollut oikea aika, ja oikeastaan hyvä niin. Rehellisesti ajatellen, en olis vielä silloin 29- vuotiaana ollu valmis siihen. Elämä on kasvattanu ja koetellu tässä viime vuosina aika rankallakin kädellä, mikä on oikeastaan vain hyödyksi valmennustyötä ajatellen. Osaan varmasti suhtautua mahdollisen asiakkaankin arkeen ja haasteisiin myötätunnolla ja ymmärrän hyvin miten arjen haasteet vaikuttaa kokonaishyvinvointiin. 

Ihmisen hyvinvointiin liittyy monet tekijät; Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen reservi. Nämä kaikki osaltaan koostavat kokonaishyvinvoinnin kuvan. On kuitenkin epärealistista ajatella, että nämä kaikki olisivat aina optimaalisessa tilassa. Elämän mittaan hyvinvoinnin osa-alueiden "Hyvinvointireservi" vaihtelee. Näiden vaihtelujen keskellä onkin tärkeää löytää oman hyvinvoinnin punainen lanka, tasapaino, oppia miten saavuttaa oma Balanssi. Tästä syntyikin nimi omalle yritykselle; 


Hannasbalance- valmennuspalvelut



Mulla on todella kova palo päästä tekemään valmennushommia, ja koko ajan päässä pyöriikin suunnitelmia tulevaisuudelle. Kuitenkin tosiasia on se, että mulla on hoidettavan myös toinen yritys jossa vastuuta riittää paljon.. Se on mulle selvää, että joku muutos on edessä. Näitä palikoita nyt yritän sovitella yhteen ja keksiä toimivaa ratkaisua. Tulevaisuus jännittää ja pelottaa, mutta myös odotan kovasti että asiat järjestyisi lopulta parhain päin.

Pakko kyllä sanoa, että olen itestäni ylpeä tällä hetkellä. Huolimatta kaikesta yksityiselämän kuormituksesta, hoidin koulutukset kunnialla loppuun💪 siihen täytyy olla tyytyväinen.


Nyt odotan innolla, että pääsisin tekemään hommia ja suunnittelemaan ohjelmia yms. Mulla ajantaju katoaa ohjelmia ja ruokavalioita suunnitellessa, koska se on niin kivaa😍

Vähintään yhtä kivaa on opiskelu. Jotenkin on nyt hieman orpo olo, kun ei ole mitään kesken😕 Lupasin kyllä itelleni, että loppuvuoden ainakin pidän taukoa opiskeluista... mutta en mene satavarmasti vannomaan että se lupaus pitää... vähintäänkin jotain lyhyempää kurssia saattaa olla jo työlistalla😅




--Hanna

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistikatkoja

 Tätä kun nyt kirjotan muutaman viikon tauon jälkeen, en muista ollenkaan mihin viimeksi jäin. Tai että mitähän silloin tapahtu😳 Aivanko muutama vuosi elämästä on muistista kadonnu?!? Ehkä johtuu siitä, kun olen ollu viimiset pari viikkoa enemmän ja vähemmän kipeänä. Sen lisäksi on pitäny jaksaa kuitenki tehdä töitä paljon, ja hoitaa arjen asiat ja lapset, plus kouluhommiakin. Siihen kylkeen on ollu unettomia öitä, stressiä, uupumuksen tunnettakin. Näissä hommissa kun ei voi soittaa töihin, että nyt ei pysty tulemaan ko olen vähän huonovointinen. Joka aamu on mentävä ja tehtävä ne hommat, ja uuestaan iltapäivällä. Plus kaikki muu.... Maatilalla kevät-kesä aika on perinteisesti kiireisempää aikaa ja on paljon töitä, jotka on tehtävä kesän aikana. Mulla on jo useampana vuonna ollu kevään kynnyksellä semmonen tunne, että miten jaksan taas kesän yli, kun olen jo valmiiksi väsyny talven jäljiltä😰 ehkä siksi en enää osaa nauttia kesästä. Enemmän odotan aina syksyä ja "helpompia aikoja

Ahaa elämyksiä

 Mie olen aikalailla lapsuudesta ja nuoruudesta asti ajatellu itestäni niin, että en mie varmaan osaa, voi, pysty enkä kehtaa. Ihan sama mistä on ollu kyse. Ala-asteella olin hiljainen ja hyvä koulussa. Yläasteelle siirtymisen jälkeen asiat alko pikkuhiljaa muuttua. 7-9 luokilla koulumenestys laski tasaisesti, koska tuli niin paljon kaikkea muuta mikä vei ajan ja kiinnostuksen opiskelusta. puhumattakaan ammattikouluajoista. Ei mulla ollu harrastuksia, tai oikeastaan mitään muutakaan "järkevää" elämässä siihen aikaan. Se oli vaan todella sekavaa aikaa, josta muistaa vaan välähdyksiä aina välillä. Oli semmonen fiilis, että kunhan nyt jotenki läpi suoritetaan. Teini-iän ja nuoruuden seurustelusuhteetki oli monella tavoin traumatisoivia. Itseluottamuskin oli todella huono. Sieltä on ehkä jäänyt takaraivoon ajatus, ettei minusta ole opiskelemaan, tai muutenkaan toteuttamaan unelmia. Vuosikausia elämästä en edes rehellisesti ole tienny kuka olen, mitä haluan ja mistä unelmoin. Sitä