Mie olen aikalailla lapsuudesta ja nuoruudesta asti ajatellu itestäni niin, että en mie varmaan osaa, voi, pysty enkä kehtaa. Ihan sama mistä on ollu kyse. Ala-asteella olin hiljainen ja hyvä koulussa. Yläasteelle siirtymisen jälkeen asiat alko pikkuhiljaa muuttua. 7-9 luokilla koulumenestys laski tasaisesti, koska tuli niin paljon kaikkea muuta mikä vei ajan ja kiinnostuksen opiskelusta. puhumattakaan ammattikouluajoista. Ei mulla ollu harrastuksia, tai oikeastaan mitään muutakaan "järkevää" elämässä siihen aikaan. Se oli vaan todella sekavaa aikaa, josta muistaa vaan välähdyksiä aina välillä. Oli semmonen fiilis, että kunhan nyt jotenki läpi suoritetaan. Teini-iän ja nuoruuden seurustelusuhteetki oli monella tavoin traumatisoivia. Itseluottamuskin oli todella huono. Sieltä on ehkä jäänyt takaraivoon ajatus, ettei minusta ole opiskelemaan, tai muutenkaan toteuttamaan unelmia. Vuosikausia elämästä en edes rehellisesti ole tienny kuka olen, mitä haluan ja mistä unelmoin. Sitä on varmaan vain mennyt elämän mukana sinne, minne se on vienyt. En osannu kysyä iteltäni, mitä mie oikeasti elämältä haluan.
Jotakin on kuitenki nyt toisin. En tiä oliko mulla kolmenkympin kriisi, (todennäkösesti) mutta siinä kohtaa alkoi tuntumaan enemmän ja enemmän siltä, että tässäkö tämä elämä nyt on? Eikö tule enää muuta? Vaikka oli maatila, lapsia, omakotitalo. Opiskelut jäi ammattikouluun. En ole paljoa ehtiny reissaamaan, mutta en ole sitä niin kaivannutkaan. Ainoa intohimo mulla oli liikkuminen. Se oli se juttu, millä nollasin pään ja mistä sai aina hyvää oloa, oli päivä kuinka huono tahansa.
Jossakin takaraivossa mulla kolkutteli, että voisinkohan mie opiskella jotaki? En aivan tienny että mitä se olis, ja olin epävarma miten se edes onnistuis tässä navetanpidon ohessa. Vapaata kun on niin harvoin. Mietin paljon, että mikä minua kiinnostais niin paljon että sitä jaksaisi opiskella. Ainoa mitä keksin oli jotaki liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvää. Tutkin tuntikausia opinto-oppaita ja koulujen sivuja. Mikään päätoiminen opiskelu ei tietenkään ollu mahollista. Sitten vastaan tuli Ravitsemustiede. Sitä tutkin tarkemmin, ja sisältö kuulosti mielenkiintoiselta. Avoimen Yliopiston kautta myös onnistu opiskelu kotoa käsin. Hirvitti kyllä, että miten selviän Yliopisto-opinnoissa omalla taustalla, mutta päätin yrittää. Ja onneksi uskalsin😊
Opintojen sisältö oli laaja, ja sain sieltä hyvän käsityksen ravitsemuksen merkityksestä terveyteen. Ravitsemustieteen perusopinnoissa suorittamiseen oli aikaa 1,5 vuotta ja mie suoritin ne 10:ssä kuukaudessa. Ja hyvin arvosanoin🙌 Huomasin samalla, että kyllä mulla on lukupäätä ja potentiaalia, en vaan ollu sitä käyttäny/löytäny aiemmin. Kun alkuun olin päässy opiskeluissa, tuntui että pakko jatkaa niitä jollain tapaa eteenpäin. Ravitsemusterapeutin opinnot kokonaisuudessaan kestää n. 5 vuotta, ja Kainuu on ainut paikka Suomessa missä ne olis voinu suorittaa. Mahdotonta siis tässä kohtaa. Ajattelin kuitenkin että voisin jatkaa vielä saman aiheen aineopintoihin syksyllä.
Tuli vastaan kuitenkin ilmoitus Trainer4You:n Ravintovalmentaja-koulutuksesta, joka oli alkamassa parin kuukauden päästä. Olin sitä jo muutama vuosi aiemmin katsellut, mutta siinä kohtaa en pystynyt Oulussa kulkemaan lähijaksoilla. Tämä tuleva toteutus oli kuitenkin kokonaan etänä Zoomin kautta. Tuli tunne, että siihen on päästävä. Se kolahti siinä kohtaa kovaa, ja päätin lopulta aika nopeasti, että lähen siihen mukaan. Päätöksen jälkeen olin tosi innoissaan, vaikka myös jännitti. Jotenki oli kuitenki luottamusta, että selviän siitäkin kyllä.
Ravintovalmentaja-koulutus alkaa nyt olla loppusuoralla. Vielä viimeinen opetusviikonloppu jäljellä + asiakaskokeet ja teoriakoe. Koulutus on ollut todella hyvä, ja vaikka siinä on käsitelty paljon samoja asioita kuin ravitsemustieteen opinnoissa, asioita on käyty läpi enemmänkin valmentamisen kannalta, kun taas yliopisto-opinnoissa opiskelu oli teoreettista; tehtäviä, esseitä ja tieteellisiä tutkimuksia.
Nyt täytyy sanoa, että olen ehkä löytäny semmosen asian johon voin tuntea intohimoa, ja loputonta kiinnostusta. Opiskella ja kouluttautua voi aina lisää, jos kiinnostaa. Ja näin lopuksi, voin kertoa että mulla on jo tiedossa seuraava askel 😎
Kommentit
Lähetä kommentti